Nyt uskaltaudun jo siirtyä odotusblogin puolelle, viikko 11 menossa. Palaan tuonne toiselle kirjoittamaan sitten, jos jotain kamalaa sattuisi. Eihän koko ajan voi sitä pahinta pelätä. Tämä on varmaankin meidän ainut raskautemme, joten kyllä myöhemmin harmittaisi jos koko odotusaika olisi mennyt murehtiessa "mutta jos jokin meneekin pieleen". Eihän tosin tiedä vaikka joskus vuosien päästä raskaus onnistuisikin "luomusti". Hoitoihin tuskin enää lähdemme. On se niin syvät arvet jättänyt meihin, ja lähentänyt mutta myöskin erottanut meitä avioparina.
En vieläkään voi uskoa että ihan oikeasti olen raskaana. Toki oireista niin voisi päätellä. Mutta eilen tämä asia vahvistui entisestään, kun postista saapui tilaamani angelsounds kotidoppler. Yli puoli tuntia sillä sähläsimme emmekä saaneet kuulumaan kuin minun sykkeeni (tosin ensin ei sitäkään, vaikka olisi omaan rintaan kiinni laittanut! Kunnes tajusimme kokeilla patterin vaihtoa, johan toimi. Paketissa mukana tullut patteri oli jotenkin viallinen..) kunnes vihdoin kuului ihan selvästi pikkuisen vahva ja nopea syke! <3 mietittiin, että onko jumpsutus todella peräisin meidän vauvan alusta, mutta mitä muutakaan se ääni olisi voinut olla? Ääntä ei ensin saatu kuuluviin koska etsimme sitä aivan liian ylhäältä.. Anturin kun laittoi ihan alavatsalle, karvoituksen rajaan niin heti kuului :) Tämä laite tulee olemaan varmasti käytössä joka päivä!
Olen kirjoitellut ajatuksiani ja oireita paperille ylös rv 5 lähtien, päivitän ne tännekin kunhan jaksan :) Olo on tällä hetkellä niin onnellinen <3 mietimme joko uskallamme läheisimmille kertoa tästä. Kahdessa ultrassakin jo käyty, rv 7 ja rv 9 ja hienosti oli pieni kasvanut. Seuraava ultra onkin jo parin viikon päästä. Pitääkö sinne asti vielä odotella ennenkuin kaikille paljastetaan?
Kiisimy ja pikkuinen rv 10+2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti