15 raskausviikolla mennään jo, hui miten aika menee nopeasti! Vatsakin alkanut jo pömpöttää :)
Ruokahaluttomuus ja sitä seuraava huonovointisuus vaan jatkuu :/ ei ole mitään ruokaa, jota mielellään söisin. Kaikkea pitää ihan väkisin syödä ja pieniä annoksia ettei tule ylös. En ole oksentanut kyllä lainkaan. Mutta luulin jo olon helpottaneen ja viimeistään kun 12 viikkoa täynnä niin alkaa se "ihana odotus". Tosin en kyllä halua valittaa. Olen enemmän kuin onnellinen että raskaaksi minut saatiin!
Kiloja ei oman vaa'an mukaan ole tullut yhtään, samoissa pysynyt. Kuuluisiko tässä vaiheessa jo tullakaan? Tiedän kyllä syöneeni huonosti. Tämä muuttokin rasittaa aika tavalla, voi mikä kaaos meidän kotona nyt onkaan. Pitää vaan malttaa tehdä hiljalleen ja välillä huilata. Ei ne tavarat ja pahvilaatikot mihinkään tästä karkaa :)
Hassua miten nopeasti aika yhtäkkiä hurahti. 12 ensimmäistä viikkoa olivat kyllä ihan kamalaa piinaa! Hoitojen 12 "piinapäivää" ei kyllä olleet mitään tähän kolmen kuukauden jännäilyyn verrattuna.
En vieläkään ole ihan sisäistänyt, että meille ihan oikeasti tulee vauva. Onnittelijoihinkaan en oikein osaa suhtautua, vieonosti vaan kiittelen. En oikein osaa puhua kenenkään kanssa koko raskaudesta. Töissä kun työkaveri kyseli millä viikoilla mennään ja mikä vointi ym menin ihan vaikeaksi, änkytin, enkä tiennyt ensin mitä sanoa. Kerran on yksi tullut, työkaveri hänkin, taputtelemaan vatsaani. Se vasta outoa ja kisallista olikin. Varsinkaan kun mitään vauvavatsaa ei silloin edes näkynyt vielä. Mitään vauvaan liittyvää en ole uskaltanut ostaa vielä. Paitsi sen dopplerin. Tai ei se varmaan uskaltamisesta ole kiinni, en tällä hetkellä pelkää keskenmenoa tai kohtukuolemaa tai muuta sellaista. En vaan pysty käsittämään että minun vatsassani on vauva. Lupasin itselleni etten turhaan murehdi kaikkea, ettei koko odotusaika mene niin, enkä mielestäni murehdikaan. Jotenkin en vaan silti osaa vielä nauttia tästä tilasta. Ja tuntuu niin kovin aikaiselta hankkia vauvalle vielä mitään...
Tällä hetkellä olen sairaslomalla selkäsärkyjen ja alavatsa kipuilun takia. Töissä on ollut tosi rankkaa, ja vatsakipuja on alkanut siellä tulla. Huomenna neuvolalääkärillä käymään, joka tekee sisätutkimuksen ja varmistetaan että paikat pysyy kiinni.
Kiisimy ja pikkuinen rv 14+1
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
perjantai 19. heinäkuuta 2013
Ultrakuulumisia
On ollut niin kiire, etten ole kerennyt tänne päivittelemään! :) Meillä on muutto menossa ja pakkailua ja siivoamista on riittänyt joka päivä. Lisäksi palasin kesälomalta raskaaseen työhöni, olenkin ollut aivan loppu..
Eilen oli neuvolalääkäri joka ultrasi myös. Ihme kyllä en juurikaan jännittänyt tuonne menoa. Ensimmäinen ja toinenkin ultra jännitti paaaljon enemmän. Ehkä luotin siihen, että kaikki on hyvin kun ollaan kuunneltu vauvan sydänääniä lähes joka päivä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kyseistä laitetta, olen välttynyt monelta turhalta hermoilulta! Sydänäänet olen löytänyt joka kerta.
Terveydenhoitoja otti ensin painon (70.7kg), verenpaineen (114/63), ja hemoglobiinin joka olikin 112 (viimeksi 131). Rautalisäpaketin sain mukaani. Olenkin ollut iha super väsynyt, mikä voi osiksi johtua tuosta hempan alhaisuudesta.
Sitten päästiin ultraan (lääkärin ollessa jo tunnin myöhässä aikataulusta...). Niskaturvotus oli 1,2 joka kuulemma aivan normaali. Nenäluu oli sellainen kuin pitääkin, lääkäri selitti että nenäluun muodosta voidaan huomata mahdollinen downin syndrooma. En oikeastaan edes tiedä miksi menimme np-ultraan, en kuitenkaan olisi suostunut lapsivesipunktioon vaikka jotakin epäilystä jostakin olisi ollutkin...
Pikkukaveria ultrattiin tovi, oli kovin liikkuvainen ja lääkäri ei meinannut saada pääperämittaa otetuksi. Välillä pysähtyi jalat risti-istunnassa, nyrkit suussa. Voi miten ihmeellistä oli nähdä pieni masuasukki niin selvästi! Pääperämitta oli 67,2mm joka vastasi viikkoja 13+0 (menossa rv 12+2) joten hurjaa vauhtia kasvaa! Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu kun alle viikon heittää. Pikkuinen näytti vaikka millaisia liikkeitä ja asentoja <3 Sitten kun ultraus oli ohi ja pyyhin ultrageelejä vatsasta, lääkäri kysyi "ainiin, olisitteko jonkun kuvan hallunt?" no tottakai haluttiin! Enkä tajunnut, ettei lääkäri ottanut niistä superhyvistä poseerausasennoista kuvaa! Harmittaa! No, uudestaa geelit mahaan ja hetki ultrausta ja kolme kuvaa saatiin mukaan. Ei läheskään niin hyviä kuvia kuin kaveri aiemmin itseään näytteli.. no pääasia että kuvat saatiin :)
Lääkäriltä kyselin neuvoja iskiasvaivoihin, joita ollut satunnaisesti ennen raskautta, mutta nyt joka työpäivä. Työni on fyysisesti raskasta ja välillä vaarallistakin. Hoidan dementoituneita vanhuksia, osa hyvin huonokuntoisia, osa hyvin arvaamattomia ja agressiivisia. Sain yhteystiedot apuvälinelainaamoon, josta haen itselleni tukivyön. Lähetteen fysioterapiaan laittoi. Kirjoitti myöskin todistuksen, ettei minun tarvitse tehdä enää yövuoroja (yksin kun yössä ollaan ja asukkaat hyvin arvaamattomia). Kyllä minua oikeasti vähän pelottaakin välillä olla työssä, eilenkin hyväntuulinen mummo ihan yhtäkkiä päätti potkaista minua, sain väistettyä niin ettei ihan osunut mahaan vaan tuohon kylkeen... saa kyllä olla varuillaan.
Oireista sen verran, että väsymys ollut aivan tajutonta. Mikään ruoka ei myöskään maistu, kaikkea saa syödä väkisin ja vähän kerrallaan ettei tule ylös. Nytkö minulla alkaa se oksentelu joka toisilla jo ohi tässä vaiheessa?
No nyt sitten ne ultrakuvatkin :)
.jpg)
.jpg)
Keskimmäinen kuva on kasvot edestäpäin kuvatttuna, aika pellotavan näköinen :)
Nyt nukkumaan!
Kiisimy ja pikkuinen rv 12+3
Eilen oli neuvolalääkäri joka ultrasi myös. Ihme kyllä en juurikaan jännittänyt tuonne menoa. Ensimmäinen ja toinenkin ultra jännitti paaaljon enemmän. Ehkä luotin siihen, että kaikki on hyvin kun ollaan kuunneltu vauvan sydänääniä lähes joka päivä. Suosittelen kyllä ehdottomasti kyseistä laitetta, olen välttynyt monelta turhalta hermoilulta! Sydänäänet olen löytänyt joka kerta.
Terveydenhoitoja otti ensin painon (70.7kg), verenpaineen (114/63), ja hemoglobiinin joka olikin 112 (viimeksi 131). Rautalisäpaketin sain mukaani. Olenkin ollut iha super väsynyt, mikä voi osiksi johtua tuosta hempan alhaisuudesta.
Sitten päästiin ultraan (lääkärin ollessa jo tunnin myöhässä aikataulusta...). Niskaturvotus oli 1,2 joka kuulemma aivan normaali. Nenäluu oli sellainen kuin pitääkin, lääkäri selitti että nenäluun muodosta voidaan huomata mahdollinen downin syndrooma. En oikeastaan edes tiedä miksi menimme np-ultraan, en kuitenkaan olisi suostunut lapsivesipunktioon vaikka jotakin epäilystä jostakin olisi ollutkin...
Pikkukaveria ultrattiin tovi, oli kovin liikkuvainen ja lääkäri ei meinannut saada pääperämittaa otetuksi. Välillä pysähtyi jalat risti-istunnassa, nyrkit suussa. Voi miten ihmeellistä oli nähdä pieni masuasukki niin selvästi! Pääperämitta oli 67,2mm joka vastasi viikkoja 13+0 (menossa rv 12+2) joten hurjaa vauhtia kasvaa! Laskettua aikaa ei kuitenkaan muutettu kun alle viikon heittää. Pikkuinen näytti vaikka millaisia liikkeitä ja asentoja <3 Sitten kun ultraus oli ohi ja pyyhin ultrageelejä vatsasta, lääkäri kysyi "ainiin, olisitteko jonkun kuvan hallunt?" no tottakai haluttiin! Enkä tajunnut, ettei lääkäri ottanut niistä superhyvistä poseerausasennoista kuvaa! Harmittaa! No, uudestaa geelit mahaan ja hetki ultrausta ja kolme kuvaa saatiin mukaan. Ei läheskään niin hyviä kuvia kuin kaveri aiemmin itseään näytteli.. no pääasia että kuvat saatiin :)
Lääkäriltä kyselin neuvoja iskiasvaivoihin, joita ollut satunnaisesti ennen raskautta, mutta nyt joka työpäivä. Työni on fyysisesti raskasta ja välillä vaarallistakin. Hoidan dementoituneita vanhuksia, osa hyvin huonokuntoisia, osa hyvin arvaamattomia ja agressiivisia. Sain yhteystiedot apuvälinelainaamoon, josta haen itselleni tukivyön. Lähetteen fysioterapiaan laittoi. Kirjoitti myöskin todistuksen, ettei minun tarvitse tehdä enää yövuoroja (yksin kun yössä ollaan ja asukkaat hyvin arvaamattomia). Kyllä minua oikeasti vähän pelottaakin välillä olla työssä, eilenkin hyväntuulinen mummo ihan yhtäkkiä päätti potkaista minua, sain väistettyä niin ettei ihan osunut mahaan vaan tuohon kylkeen... saa kyllä olla varuillaan.
Oireista sen verran, että väsymys ollut aivan tajutonta. Mikään ruoka ei myöskään maistu, kaikkea saa syödä väkisin ja vähän kerrallaan ettei tule ylös. Nytkö minulla alkaa se oksentelu joka toisilla jo ohi tässä vaiheessa?
No nyt sitten ne ultrakuvatkin :)
.jpg)
.jpg)
Keskimmäinen kuva on kasvot edestäpäin kuvatttuna, aika pellotavan näköinen :)
Nyt nukkumaan!
Kiisimy ja pikkuinen rv 12+3
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Raskausviikot 4-10
Päivitän tännekin tuntemukset ja ajatuksen rv 4-10, joita olen paperille kirjoitellut :)
Rv 4-5
Haamuplussa jo 10 päivää tuoresiirron jälkeen maanantaina 20.5.2013, rv 3+5. Vahva plussa heti seuraavana päivänä (eri testillä, sillä ei-herkemmällä!). Joka päivä tehty uusi testi yli viikon ajan, epätodellinen olo.
Tätä elämämme ensimmäistä plussaa odotettu kauan. Alkunsa sai 2. ivf-hoidon tuoresiirrosta, kaksi alkiota siirrettiin kaksi päivää munasolupunktion jälkeen 10.5.2013.
Onnellisuuden ja pelon sekaisia tunteita. Sujuuko kaikki hyvin loppuun asti? Ei kai tätä olisi meille annettu, jos se meinataan pois viedä? Mitä jos onkin tuulimuna? tai kohdun ulkoinen? Ovatko molemmat alkiot tarranneet kiinni, tuleeko meille kaksoset??
Oireet: tissit kipeät, iltaisin viluttaa ja vatsaa turvottaa. Voivathan oireet johtua tukilääkityksestäkin... (progesteroni ja estrogeeni hormoneita..)
Rv 6
Kovaa piinailua, en pysty ajattelemaan mitään muuta! Onko sisälläni ihan oikeasti vauvan/vauvojen alku??
Ensimmäinen neuvola varattu rv 6+6 eli 10.6. Varhaisultra varattu sitä seuraavaksi päiväksi (kun ei aikoja ollut toisin päin!) lapsettomuuspolilta eli rv 7+0.
Pelottaa kamalasti. Vessareissut pelottaa. Mitä jos vuoto alkaakin.
Oireet: Aamusta iltaan kestävää kuvotusta. Ruokahaluttomuutta. Koko ajan nälkä mutta mitään ei tee mieli syödä. Väsymys. Onneksi kesäloma alkaa pian ja saa nukkua. Vatsaa nipistelee vuoroin molemmilta puolilta. Vatsassa vihloo jos nousee nopeasti ylös sohvalta. Pissalla saa juosta ja öisinkin kolme kertaa (apua, mitä se sitten myöhemmässä vaiheessa on! saan varmaan istua pytyllä koko ajan). Öisin ei millään tule uni silmään.
"viikon puolivälissä alkaa pikku sydän lyödä"
Rv 7
Ensimmäinen neuvolakäynti takana rv 6+6. Tuleva isä ei töiltään päässyt mukaan. Paljon tietoja kirjattiin ylös ja kasa lehtisiä annettiin kotiin luettavaksi. Äidiltä otettiin paino (69kg, bmi 24), verenpaine (115/62) ja hemoglobiini (131) kaikki siis ok. Pissa puhdas. Neuvolantäti tosi mukava ja tuntui tietävän jotakin hedelmöityshoidoista kun niistä kerroin. Kovin ymmärtäväinen oli pelkojeni suhteen ja sanoikin, että kun sydänäänet saadaan ekaa kertaa kuuluviin, niin voin jatkossa käydä kuunteluttamassa sydänääniä koska vain :)
Rv 8
Varhaisultra rv 7+0 lapsettomuuspolilla. Ultrassa näkyi yksi pikkuinen alkio, ruskuaispussi ja sykkivä sydän! Alkio vastasi viikkoja ja oli kooltaan 7,4mm. Äitiä itketti kovasti ja hoitaja juoksikin heti nenäliinoja hakemaan :) Lääkäri määräsi estrogeeni ja progesteroni lääkityksen jatkuvan vielä rv 10 asti, jotta alkio varmasti jaksaisi pysyä matkassa.
Soitto neuvolaan ja seuraava (ylimääräinen) ultra varattu rv 9+6 1.7.2013. Liikaa jännitystä jos rv 12 np-ultraan asti pitäisi odotella!
Epätodellinen olo. Vihdoinko meille vauva tulee? Laskettu aika 28.1.2014. Voi kumpa kaikki jatkuisi nyt hyvin! Mietityttää myöskin mihin se toinen alkio hävisi, miksei tullut vuotoa...
"alkio on yhtä suuri kuin pieni papu. Kohtu on nyt appelsiinin kokoinen. Alkion sydän lyö 130-160 lyöntiä minuutissa."
Rv 10
Vatsaa turvottaa ihan älyttömästi. Ei toivoakaan että farkut menisi jalkaan. Tosi kova väsymys koko päivän, ei auta vaikka miten nukkuisi. Paha olo etenkin iltaisin, ei oksentelua onneksi. Eilen päivällä menin syömään hese-aterian, virhe! Tuli järkyttävän paha olo joka jatkui yöhön asti. Öisin heräilen jatkuvasti; pissahätä, selkä/jalkasärky, äänet, kuuma, kylmä, miehen kuorsaus...
1.7. oli neuvolassa ylimääräinen ultra, rv 9+6. Isikin pääsi tällä kertaa mukaan. Pikkuinen oli kasvanut hurjasti, nyt jo 32,5mm pitkä ja vastasi viikkoja 10+1! Pää, vartalo, selkäranka, kädet ja jalat erottuivat jo. Jopa leukaluiden alun lääkäri osasi meille näyttää :) Kovasti pyöriskeli siellä. Ihana nähdä että kaikki on niinkuin pitääkin! Lääkäri teki samalla sisätutkimusen äidille ja kaikki sielläkin juuri niinkuin pitääkin.
Äidillä paino noussut +1kg.Verenpaine hyvä, muuta ei sitten testattukaan. Seuraava ultra, np- ultra onkin jo parin viikon päästä 17.7.
Mietitään joko uskaltaisi paljastaa raskauden muille... tuli niin paljon varmempi olo tästä, kun näki miten pikkuinen hienosti kasvanut!
Äiti tilasi raskaushuumassa netistä alennuksessa olleen angelsounds kotidopplerin :)
"Alkion paino tällä viikolla 1-2g, pituus 23-32mm"
Rv 4-5
Haamuplussa jo 10 päivää tuoresiirron jälkeen maanantaina 20.5.2013, rv 3+5. Vahva plussa heti seuraavana päivänä (eri testillä, sillä ei-herkemmällä!). Joka päivä tehty uusi testi yli viikon ajan, epätodellinen olo.
Tätä elämämme ensimmäistä plussaa odotettu kauan. Alkunsa sai 2. ivf-hoidon tuoresiirrosta, kaksi alkiota siirrettiin kaksi päivää munasolupunktion jälkeen 10.5.2013.
Onnellisuuden ja pelon sekaisia tunteita. Sujuuko kaikki hyvin loppuun asti? Ei kai tätä olisi meille annettu, jos se meinataan pois viedä? Mitä jos onkin tuulimuna? tai kohdun ulkoinen? Ovatko molemmat alkiot tarranneet kiinni, tuleeko meille kaksoset??
Oireet: tissit kipeät, iltaisin viluttaa ja vatsaa turvottaa. Voivathan oireet johtua tukilääkityksestäkin... (progesteroni ja estrogeeni hormoneita..)
Rv 6
Kovaa piinailua, en pysty ajattelemaan mitään muuta! Onko sisälläni ihan oikeasti vauvan/vauvojen alku??
Ensimmäinen neuvola varattu rv 6+6 eli 10.6. Varhaisultra varattu sitä seuraavaksi päiväksi (kun ei aikoja ollut toisin päin!) lapsettomuuspolilta eli rv 7+0.
Pelottaa kamalasti. Vessareissut pelottaa. Mitä jos vuoto alkaakin.
Oireet: Aamusta iltaan kestävää kuvotusta. Ruokahaluttomuutta. Koko ajan nälkä mutta mitään ei tee mieli syödä. Väsymys. Onneksi kesäloma alkaa pian ja saa nukkua. Vatsaa nipistelee vuoroin molemmilta puolilta. Vatsassa vihloo jos nousee nopeasti ylös sohvalta. Pissalla saa juosta ja öisinkin kolme kertaa (apua, mitä se sitten myöhemmässä vaiheessa on! saan varmaan istua pytyllä koko ajan). Öisin ei millään tule uni silmään.
"viikon puolivälissä alkaa pikku sydän lyödä"
Rv 7
Ensimmäinen neuvolakäynti takana rv 6+6. Tuleva isä ei töiltään päässyt mukaan. Paljon tietoja kirjattiin ylös ja kasa lehtisiä annettiin kotiin luettavaksi. Äidiltä otettiin paino (69kg, bmi 24), verenpaine (115/62) ja hemoglobiini (131) kaikki siis ok. Pissa puhdas. Neuvolantäti tosi mukava ja tuntui tietävän jotakin hedelmöityshoidoista kun niistä kerroin. Kovin ymmärtäväinen oli pelkojeni suhteen ja sanoikin, että kun sydänäänet saadaan ekaa kertaa kuuluviin, niin voin jatkossa käydä kuunteluttamassa sydänääniä koska vain :)
Rv 8
Varhaisultra rv 7+0 lapsettomuuspolilla. Ultrassa näkyi yksi pikkuinen alkio, ruskuaispussi ja sykkivä sydän! Alkio vastasi viikkoja ja oli kooltaan 7,4mm. Äitiä itketti kovasti ja hoitaja juoksikin heti nenäliinoja hakemaan :) Lääkäri määräsi estrogeeni ja progesteroni lääkityksen jatkuvan vielä rv 10 asti, jotta alkio varmasti jaksaisi pysyä matkassa.
Soitto neuvolaan ja seuraava (ylimääräinen) ultra varattu rv 9+6 1.7.2013. Liikaa jännitystä jos rv 12 np-ultraan asti pitäisi odotella!
Epätodellinen olo. Vihdoinko meille vauva tulee? Laskettu aika 28.1.2014. Voi kumpa kaikki jatkuisi nyt hyvin! Mietityttää myöskin mihin se toinen alkio hävisi, miksei tullut vuotoa...
"alkio on yhtä suuri kuin pieni papu. Kohtu on nyt appelsiinin kokoinen. Alkion sydän lyö 130-160 lyöntiä minuutissa."
Rv 10
Vatsaa turvottaa ihan älyttömästi. Ei toivoakaan että farkut menisi jalkaan. Tosi kova väsymys koko päivän, ei auta vaikka miten nukkuisi. Paha olo etenkin iltaisin, ei oksentelua onneksi. Eilen päivällä menin syömään hese-aterian, virhe! Tuli järkyttävän paha olo joka jatkui yöhön asti. Öisin heräilen jatkuvasti; pissahätä, selkä/jalkasärky, äänet, kuuma, kylmä, miehen kuorsaus...
1.7. oli neuvolassa ylimääräinen ultra, rv 9+6. Isikin pääsi tällä kertaa mukaan. Pikkuinen oli kasvanut hurjasti, nyt jo 32,5mm pitkä ja vastasi viikkoja 10+1! Pää, vartalo, selkäranka, kädet ja jalat erottuivat jo. Jopa leukaluiden alun lääkäri osasi meille näyttää :) Kovasti pyöriskeli siellä. Ihana nähdä että kaikki on niinkuin pitääkin! Lääkäri teki samalla sisätutkimusen äidille ja kaikki sielläkin juuri niinkuin pitääkin.
Äidillä paino noussut +1kg.Verenpaine hyvä, muuta ei sitten testattukaan. Seuraava ultra, np- ultra onkin jo parin viikon päästä 17.7.
Mietitään joko uskaltaisi paljastaa raskauden muille... tuli niin paljon varmempi olo tästä, kun näki miten pikkuinen hienosti kasvanut!
Äiti tilasi raskaushuumassa netistä alennuksessa olleen angelsounds kotidopplerin :)
"Alkion paino tällä viikolla 1-2g, pituus 23-32mm"
Ultra
Lisään nyt kuvan viime ultrasta, rv 9+6, ennenkuin unohdan :)
Varhaisultrasta rv 7+0 ei saatu lainkaan kuvaa mukaan, enkä sitä tajunnut siinä edes pyytää.
+%E2%80%93+Kopio.jpg)
Siellä se pötkäle huitoi menemään. Jalatkin jo näkyivät, mutta kuvaan ei saatu käsiä ja jalkoja yhtäaikaan näkyviin :)
Varhaisultrasta rv 7+0 ei saatu lainkaan kuvaa mukaan, enkä sitä tajunnut siinä edes pyytää.
+%E2%80%93+Kopio.jpg)
Siellä se pötkäle huitoi menemään. Jalatkin jo näkyivät, mutta kuvaan ei saatu käsiä ja jalkoja yhtäaikaan näkyviin :)
torstai 4. heinäkuuta 2013
Uuden aloitus
Nyt uskaltaudun jo siirtyä odotusblogin puolelle, viikko 11 menossa. Palaan tuonne toiselle kirjoittamaan sitten, jos jotain kamalaa sattuisi. Eihän koko ajan voi sitä pahinta pelätä. Tämä on varmaankin meidän ainut raskautemme, joten kyllä myöhemmin harmittaisi jos koko odotusaika olisi mennyt murehtiessa "mutta jos jokin meneekin pieleen". Eihän tosin tiedä vaikka joskus vuosien päästä raskaus onnistuisikin "luomusti". Hoitoihin tuskin enää lähdemme. On se niin syvät arvet jättänyt meihin, ja lähentänyt mutta myöskin erottanut meitä avioparina.
En vieläkään voi uskoa että ihan oikeasti olen raskaana. Toki oireista niin voisi päätellä. Mutta eilen tämä asia vahvistui entisestään, kun postista saapui tilaamani angelsounds kotidoppler. Yli puoli tuntia sillä sähläsimme emmekä saaneet kuulumaan kuin minun sykkeeni (tosin ensin ei sitäkään, vaikka olisi omaan rintaan kiinni laittanut! Kunnes tajusimme kokeilla patterin vaihtoa, johan toimi. Paketissa mukana tullut patteri oli jotenkin viallinen..) kunnes vihdoin kuului ihan selvästi pikkuisen vahva ja nopea syke! <3 mietittiin, että onko jumpsutus todella peräisin meidän vauvan alusta, mutta mitä muutakaan se ääni olisi voinut olla? Ääntä ei ensin saatu kuuluviin koska etsimme sitä aivan liian ylhäältä.. Anturin kun laittoi ihan alavatsalle, karvoituksen rajaan niin heti kuului :) Tämä laite tulee olemaan varmasti käytössä joka päivä!
Olen kirjoitellut ajatuksiani ja oireita paperille ylös rv 5 lähtien, päivitän ne tännekin kunhan jaksan :) Olo on tällä hetkellä niin onnellinen <3 mietimme joko uskallamme läheisimmille kertoa tästä. Kahdessa ultrassakin jo käyty, rv 7 ja rv 9 ja hienosti oli pieni kasvanut. Seuraava ultra onkin jo parin viikon päästä. Pitääkö sinne asti vielä odotella ennenkuin kaikille paljastetaan?
Kiisimy ja pikkuinen rv 10+2
En vieläkään voi uskoa että ihan oikeasti olen raskaana. Toki oireista niin voisi päätellä. Mutta eilen tämä asia vahvistui entisestään, kun postista saapui tilaamani angelsounds kotidoppler. Yli puoli tuntia sillä sähläsimme emmekä saaneet kuulumaan kuin minun sykkeeni (tosin ensin ei sitäkään, vaikka olisi omaan rintaan kiinni laittanut! Kunnes tajusimme kokeilla patterin vaihtoa, johan toimi. Paketissa mukana tullut patteri oli jotenkin viallinen..) kunnes vihdoin kuului ihan selvästi pikkuisen vahva ja nopea syke! <3 mietittiin, että onko jumpsutus todella peräisin meidän vauvan alusta, mutta mitä muutakaan se ääni olisi voinut olla? Ääntä ei ensin saatu kuuluviin koska etsimme sitä aivan liian ylhäältä.. Anturin kun laittoi ihan alavatsalle, karvoituksen rajaan niin heti kuului :) Tämä laite tulee olemaan varmasti käytössä joka päivä!
Olen kirjoitellut ajatuksiani ja oireita paperille ylös rv 5 lähtien, päivitän ne tännekin kunhan jaksan :) Olo on tällä hetkellä niin onnellinen <3 mietimme joko uskallamme läheisimmille kertoa tästä. Kahdessa ultrassakin jo käyty, rv 7 ja rv 9 ja hienosti oli pieni kasvanut. Seuraava ultra onkin jo parin viikon päästä. Pitääkö sinne asti vielä odotella ennenkuin kaikille paljastetaan?
Kiisimy ja pikkuinen rv 10+2
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)